lauantai 18. elokuuta 2012

Multimediataitelija ja kirjailija Jemina Staalon Victorian Gothic - seepiansävyinen näyttely

Multimediataitelija ja kirjailija Jemina Staalon Victorian Gothic - seepiansävyinen näyttely on 1800-luvun lopun tunnelmia valokuvissa esittävä valokuvien näyttely, joka rakastaa yli kaiken kauhuromantiikkaa ( gotiikkaa ), liikettä ja pysähtynyttä kuvaa..  Camera obscura – pimeä huone, pimiö, hämärän kohde, hämärän hohde. He uskalsivat kurottaa kauemmaksi..
         Hevosmessuilla kiinnostuin kuvaamaan nopeana sarjatulena valokuvaten hevosen jalkojen liikettä, rivakkaa ravia – kuten 1800-luvun lopulla kuvattiin, ja kuvasarjasta tuli elokuva, liikkuva kuva. Viktoriaaninen aika on äärettömän kaunis, seepiansävyinen ja upean muotoinen: kurveineen, korsetteineen ja saapikkaineen. Lempikirjani tulevat tältä ajalta – kun uskallettiin katsoa kauemmas, sekä sisälle itseensä – myös pimeään. Rakastan aikakauden keksintöjä kuten Kodakkia eli kameraa, ja puhelinta. Höyryvoima ja steampunk on aivan oma alalajinsa… Rautatiet halkoivat maita ja mantuja, ja välimatkat lyhenivät. .  Mutta teollistuminen ja kaupungistuminen loivat eriarvoisuutta, varsinkin naisten suhteen. Ahdas oli myös henkinen korsetti. Katso vaikka Anna Kortelaisen Virginie.  Minua kiinnostaa äärimmäisen poroporvarillisessa ja hengettömässä ilmapiirissä vellovat suuret intohimot ja mielikuvituksen vapaus – katsaus peilimaailmaan, pulahdus kaninkoloon..

                    Kauhukammioita, ja jakautuneita kaksoisolentoja

Minua on aina kiehtonut ns. viktoriaaninen aika, kuningatar Viktorian mittavan hallituskauden 1837 - 1901 ajan jaksottaminen. Varsinkin tuo pimeä, hullu vuosi 1888, jota Cornwellnkin esittelee mehevän makaaberisti ja realistisesti, detaljeja säästämättä: mm Madame Tussaudin vahakabinetin kauhukammion, Tohtori Jekyllin ja herra Hyden näytökset Henry Irving´s Lyceumissa, sekä ajan perverssin ja tekopyhän kaksinaismoralismin, joka toimi kuin korsetti: pitäen tiukasti tietyt "siveettömät" asiat sisällään, vaikka kuinka sattui ja happi loppuisi, kunhan ulkokuori olisi moitteeton.


Viktoriaaninen tekopyhä koti esitetään täyteen ahdettuna nukkekotina,
                           komeina kulisseina, mutta todellinen näyttämö oli katu

Tuona ankaran sovinnaisena aikana ns. keskiluokka nousi ja moraali on huipussaan - ainakin teoriassa, Nietzsche kirjoitti vimmatusti  [ Hyvän ja pahan tuolla puolen, Moraalin alkuperästä ja aloitti Antikristuksen ];
     Darwin mullisti biologian, kieroutunut sovinisti ja kokkeliaddikti freud psykologian, Thomas Alva Edison keksi 1. elokuvakameran, kinetografin, Madame Blavatsky tutustutti spiritismiin, okkultismiin ja teosofiaan, Eastman viimeisteli Kodakin kameran; Marx, Baudelaire, Poe olivat kuolleet aikoja sitten [ mutta jättivät vallankumouksen itämään ], Lenin oli maanpaossa, Keatsin La belle dame sans merci julkaistiin postyymisti,  romantiikka oli kuollut, vaikka Verlaine ampui rakastettuaan ja kollegaansa Rimbaudia. Sir Arthur Conan luoma salapoliisihahmo Sherlock Holmes ilmestyi ratkomaan mestarillisesti kaikki kinkkiset rikokset ja ottamaan kiikkiin kaikki rikolliset [ paitsi Irene Adleria ] juuri vuotta ennen kuin Jack the Ripper ilmestyi oikeaan elämään tekemään rikoksia - joita ei ratkaistu. Kummatkin huippuälykkäät hahmot edustivat viktoriaanista dualismia, paitsi Holmes tuhosi vain itseään aineilla ja Jack pelkästään pelkäämiään/inhoamiaan naisia. Kummatkin olivat kuuluisia valepuvuistaan jotka pettivät lähimmäisiäänkin.  Maailmansodat, lamat, totalitarismi ja pörssiromahdukset olivat ovella. Keksinnöt [mm vaihdettavateräinen partakone] tekivät tulojaan.
    Julmuuden nihilistinen vuosisata koputti oveen viikate olkapäällään ja viiltäjä-jack avasi sille oven - zläm.

Lontoon Victoria & Albert museossa sai koittaa päällensä krinoliinia ja korsettia. Minä uppouduin juuri juuri 1800-luvun lopulla kuvattuihin lyhytelokuviin, jossa ihmiset tekivät rehellistä työtä, rikkaammat kävelivät puistossa, koneet höyrysivät, hevosten lavat kiilsivät, miltei kaikilla naisilla oli mustat vaatteet, vaikka filmi oli mustavalkoista tai kenties joskus seepian sävyttämää... Ja katsoin optisella laitteella stereofonisia kuvia että silmiä alkoi särkeä kun sammakko opetti toista koulussa..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti